Maanantai-aamu.
Kyllä huomasi aamulla töissä että on lomat monelta loppuneet. Putiikin avaus kesällä klo 08.00 ja jo joku innokas nojaa ovisummeriin huomattavasti ennen puolta kahdeksaa!! Leveästi hymyillen ja itsekseni mumisten ( kiroillen ) tuijotin valvontakameraa ja toivoin ettei kukaan seuraavista aamutyöntekijöistä päästäisi tätä yli-innokasta asiakasta sisälle, jotta saisin rauhassa tehdä aamuvalmisteluni. No, menihän siihen peräti 5 min, niin eikös rouvashenkilö seiso aulassa hyvinkin tytyyväisenä ja tietoisena siitä,että on päässyt sisälle ennen avaamisaikaa.
Minä kädet viuhuen päätteitä availlen ja salasanoja naputellen tyydyn huikkaamaan arvon Rouva Sisäänluikahtajalle että : "saatte sitten odotella ihan rauhassa sellaset puoli tuntia, kun emme ole vielä itse asiassa auki "! ja samalla koetan soperrella, että kun tässä tämä kesä-aika vielä ja  omakin työaika vasta pari minuuttia sitten alkanut.
Rouva Sisäänluikahtaja lupaa istua hiljaa ja huomaamatta.

Aikaa kulunut 15 minuuttia, työvaatteet vaihdettu ja kävelen aulan ohi mennäkseni toiselle käytävälle, niin eikös aulassa seiso jo lauma asiakkaita...nopeasti silmäillen ainakin sen seitsemän! Voi kiesus, missä välissä ne on siihen putkahtaneet?
Ei muuta kun uudemman kerran, mutta nyt kuuluvasti hihkaisen kaikille että : " emme ole itse asiassa vielä AUKI, joten tässä menee nyt se 15 minuuttia vielä ennenkuin pääsette ilmoittautumaan". Rouva Sisäänluikahtaja hymyilee vienosti ja nyökyttelee myötätuntoisen tietäväisenä päätään...mokomakin!

Mikä ihmisiä siis oikein vaivaa, kun ei haluta ymmärtää selvää tekstiä aukiolo-ajoista? Ei kaupat ynnä muut putiikitkaan avaa ennenkuin sillä kellonlyömällä, kun on aika ja sisään ei pääse vaikka kuinka tuskaisesti sitä jalkaa maahan taputtaisi oven toisella puolella ja kelloon vilkuilisi. No, jos se minusta olisi kiinni, niin ovi todella aukeaisi silloin kun on aika. Vaan minkäs voi kun asiakkaat luikahtavat sisälle muun henkilökunnan tullessa töihin...huoh.

Loppupäivä vilahtikin silmissä, kunnes koitti kotiin lähdön aika.
Hilirimpsis bussipysäkille vartoomaan kyytiä kotiin. Heipat heitetty kuskille sisäänastuessa ja onneksi istumapaikkakin löytyi ( 8 tunnin istumisen jälkeen kun ei jaksa seistä..:) ).
Siinä sitten matkan viihdykkeeksi seurasin bussiin tulijoita ja bussissa jo matkaavia. Kuskilla ilmeisesti ei ollutkaan hyvä päivä vaikka vastasikin minulle heipat kun astuin bussiin.
Oli sitten sen päivän elämäntehtäväkseen ottanut ojentaa matkustajia. Ketä pyydettiin näyttämään lippu uudestaan koneelle ja ketä opastettiin lipun "leimaamisessa", eli siihen " vilautuslaitteeseen " numeron painamisessa.. "painappa sillai terävästi, ei noin vaan näin " ja haa kuinka ketterästi toistasataa kiloinen kuski kurkotteli kuskinpukilta yläkroppa käytävän puolella roikkuen opastamaan lippulaitteen käyttöä. No, päivän venytykset tuli varmaan siinä hänen osaltaan hoidettua.
Ja kun matkustajien opastaminen riitti kuskille niin sittenpä keskityttiinkin muihin autoilijoihin. Töötti raikasi milloin missäkin kurvassa, kun kuski vuorostaan ojenteli muita autoilijoita liikeennekäyttäytymisessä. Hetken tuli jo tunne, että tässähän ollaan kuin etelässä konsanaan.

Juups, että tällainen päivä tänään. Katsotaan mitä huominen tuo tullessaan. ..ja tuohan se taatusti jotain.